Ravitsemus

Mikään yksittäinen ruoka-aine ei lisää riskiä sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen eikä laukaise sairauden aktiivista tulehdusvaihetta. Jotkut ruoat voivat kuitenkin yksilöllisesti olla yhteydessä ruoansulatuskanavan oireisiin. Ruokavalio ei korvaa lääkkeitä tai kirurgista hoitoa. Crohnin taudin kohdalla ravitsemushoitoa käytetään lapsilla remission induktioon, kun taas aikuisilla Crohnin tautia hoidetaan lääkkeillä. Hyvä ravitsemustila kuitenkin tukee aktiivivaiheessa toipumista sekä lisää yleisesti hyvinvointia ja jaksamista. Kyse ei ole pelkästään laihtumisen ehkäisystä ja ylipainoisellakin voi olla puutteita ravintoaineiden saannissa.

Ravitsemus remission aikana

Remissiovaiheessa suolistosairautta sairastava voi usein syödä tavallista ruokaa. Ehdottomia ruokarajoituksia tarvitaan vain harvoin ja rajoitukset ovat yksilöllisiä. Käytännössä riittää, että oireita aiheuttavia ruokia käytetään vähemmän ja harvemmin. Jos ruokavaliosta jätetään pois ravinnonsaannin kannalta olennainen ruoka-aine, sen tilalle on tärkeää löytää korvaava vaihtoehto. Muuten kaventunut ruokavalikoima voi ajan mittaan johtaa joidenkin ravintoaineiden puutteelliseen saantiin. Ruokavaliomuutokset voivat johtua esimeriksi paksusuolen poistosta ja avanteesta.

Colitis ulcerosan ja Crohnin taudin ohella voi esiintyä toiminnallisia vatsavaivoja, jotka eivät häviä rauhallisessakaan vaiheessa. Ruokarajoituksilla ei voi ehkäistä tulehdusvaiheen aktivoitumista, mutta rajoituksista voi olla apua ruoansulatuskanavan oireiden lievittämisessä. Mitään yleispätevää ohjetta kaikille herkkävatsaisille sopivasta ruokavaliosta ei voi antaa, vaan ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti sopivista ruoka-aineista.

Ravitsemus aktiivivaiheessa

Sairauden aktiivivaiheessa syöminen usein vähenee ja ruokahalukin voi olla heikko. Normaalisti käytössä olevat ruoat voivat pahentaa ripulia ja vatsakipua. Tällöin on tärkeää räätälöidä ruokavalio itselle sopivaksi: runsaskuituisten ja vaikeasti sulavien ruokien käyttöä on usein hyvä karsia. Toipumisen kannalta olisi kuitenkin hyvä syödä edelleen säännöllisesti ja monipuolisesti.

Colitis ulcerosa ei vaikuta ohutsuolen kykyyn imeyttää ravintoaineita, mutta ripuli ja paksusuolen tulehdus lisäävät nesteen ja suolojen tarvetta. Ravitsemusta tehostetaan tarpeen mukaan täydennysravintovalmisteilla tai letkuravitsemuksella. Jos on suolen puhkeamisen vaara, ravintoliuos voidaan antaa suonensisäisesti. Joskus colitis ulcerosassa paksusuolta joudutaan poistamaan ja potilaalle tehdään avanne tai J-pussisäiliö. Leikkaus vaikuttaa erityisesti neste- ja suolatasapainon ylläpitoon. Suoli sopeutuu vähitellen leikkaukseen; kaikki leikkauksen jälkeiset ruokavaliomuutokset eivät ole pysyviä.

Ripulin aikana on tärkeää juoda riittävästi ja sopivia juomia. Parhaiten nesteyttävät suoloja ja sokeria sisältävät, mutta kuitenkin laimeat juomat: esimerkiksi laimeat mehut, tee, kivennäisvesi, liha- ja kasvisliemi sekä mehukeitot.

Jos ongelman taustalla on ns. rasvaripuli, rasvan käyttöä vähennetään ja riittävästä energiansaannista huolehditaan lisäämällä muun ruoan määrää tai käyttämällä ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan täydennysravintovalmisteita.

Joissain tapauksissa ravitsemushoito suunnitellaan yksilöllisesti. Ravitsemusterapeutti auttaa ruokavalion suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Ravintolisiä käytetään silloin, jos niille on tarvetta. Esimerkiksi lääkkeistä sulfasalatsiini vähentää foolihapon imeytymistä ja pitkäaikainen kortisonihoito lisää osteoporoosiriskiä, minkä vuoksi lääkäri voi määrätä kalsium- ja D-vitamiinivalmisteen. Avanneleikkauksen jälkeen potilas tarvitsee ravitsemusterapeutin ohjauksen etenkin siinä tapauksessa, jos kyse on ohutsuoliavanteesta.

FODMAP-ruokavalio ja gluteeniton ruokavalio

Ärtyvän suolen oireisiin voi kokeilla FODMAP-ruokavaliota, jossa rajoitetaan ns. FODMAP-hiilihydraattien päivittäistä saantia yksilöllisen sietokyvyn mukaan. FODMAP-hiilihydraateilla (fermentable oligo-, di-, mono- and polysaccharides) tarkoitetaan fermentoituvia hiilihydraatteja, joita on mm. palkokasveissa, sienissä ja tietyissä hedelmissä. Gluteenittomat viljatuotteet usein sopivat paremmin, koska myös vehnä, ruis ja ohra sisältävät FODMAP-hiilihydraatteja. Helpommin sulavia viljoja ovat kaura, speltti, hirssi ja riisi sekä viljojen tapaan käytettävät kvinoa, tattari ja amarantti. Gluteenittomuus itsessään ei ole tärkeää, ellei samalla satu sairastamaan keliakiaa. Toisaalta gluteenittomuudesta ei ole haittaakaan, jos ruokavalio on monipuolisesti koostettu.

Myös laktoosi ja makeutusaineina käytetyt sokerialkoholit ovat fermentoituvia hiilihydraatteja. Allergioista ja keliakiasta poiketen mitään ruoka-ainetta ei tarvitse välttää kokonaan. Riittää, kun FODMAP-kuorma ateriaa ja päivää kohden pysyy kohtuullisella tasolla. Muutenkin on hyvin yksilöllistä, mitkä ruokaaineet itse kullekin aiheuttavat oireita. Useimmissa erityisruokavalioissa on tarpeettoman tiukkoja rajoituksia, jolloin itse IBD:n hoito jää taka-alalle. Ruokavalion monipuolisuus on IBD:tä sairastavalle se kaikkein olennaisin tekijä. Jos FODMAP-kokeilu kiinnostaa, aiheeseen kannattaa ensin perehtyä lisää ja hakeutua FODMAP-ruokavalio-ohjausta tekevän ravitsemusterapeutin vastaanotolle.

Ruoansulatusta voi myös edistää

  • syömällä rauhallisesti ja pureskelemalla huolellisesti
  • jakamalla päivän ruokamäärän 4–6 aterialle
  • juomalla päivän mittaan vähintään 1–1,5 litraa vettä
  • pukeutumalla riittävään väljiin vaatteisiin
  • liikkumalla päivittäin – se edistää myös ruokamassan etenemistä suolistossa
  • levolla ja stressinhallinnalla

Lisää ravitsemuksesta

Artikkeleita IBD:stä ja ravitsemuksesta IBD-lehdestä 3/2017 (PDF) >> IBD ja ravitsemus

Eurooppalainen suositus haavaisen koliitin (UC) ja Crohnin taudin ravitsemuksesta (englanniksi) >>

Erimenu on ammattilaisten ylläpitämä palvelu, joka tarjoaa luotettavaa ja ajantasaista tietoa eritysruokavaliota noudattaville. Erimenussa on asiantuntijoiden laatimia, erityisruokavalioihin soveltuvia reseptejä. https://www.erimenu.fi/

Last modified 21.11.2018