Ravitsemus

Siirry suoraan osioihin klikkaamalla haluaamsi otsikkoa >>
Remission aikana | Akuutin aikana | FODMAP ja gluteeniton ruokavalio | Painonhallinta | Vitamiinit ja kivennäisaineet | Lasten ja nuorten ravitsemus | Lisää tietoa

Mikään yksittäinen ruoka-aine ei lisää riskiä sairastua tulehdukselliseen suolistosairauteen eikä laukaise sairauden aktiivista tulehdusvaihetta. Jotkut ruoat voivat kuitenkin yksilöllisesti olla yhteydessä ruoansulatuskanavan oireisiin. Ruokavalio ei korvaa lääkkeitä tai kirurgista hoitoa. Crohnin taudin kohdalla ravitsemushoitoa käytetään lapsilla remission induktioon, kun taas aikuisilla Crohnin tautia hoidetaan lääkkeillä. Hyvä ravitsemustila kuitenkin tukee aktiivivaiheessa toipumista sekä lisää yleisesti hyvinvointia ja jaksamista. Kyse ei ole pelkästään laihtumisen ehkäisystä ja ylipainoisellakin voi olla puutteita ravintoaineiden saannissa.

Ravitsemus rauhallisen vaiheen eli remission aikana

Remissiovaiheessa suolistosairautta sairastava voi usein syödä tavallista ruokaa. Ehdottomia ruokarajoituksia tarvitaan vain harvoin ja rajoitukset ovat yksilöllisiä. Käytännössä riittää, että oireita aiheuttavia ruokia käytetään vähemmän ja harvemmin. Jos ruokavaliosta jätetään pois ravinnonsaannin kannalta olennainen ruoka-aine, sen tilalle on tärkeää löytää korvaava vaihtoehto. Muuten kaventunut ruokavalikoima voi ajan mittaan johtaa joidenkin ravintoaineiden puutteelliseen saantiin. Ruokavaliomuutokset voivat johtua esimeriksi paksusuolen poistosta ja avanteesta.

Colitis ulcerosan ja Crohnin taudin ohella voi esiintyä toiminnallisia vatsavaivoja, jotka eivät häviä rauhallisessakaan vaiheessa. Ruokarajoituksilla ei voi ehkäistä tulehdusvaiheen aktivoitumista, mutta rajoituksista voi olla apua ruoansulatuskanavan oireiden lievittämisessä. Mitään yleispätevää ohjetta kaikille herkkävatsaisille sopivasta ruokavaliosta ei voi antaa, vaan ruokavalio räätälöidään yksilöllisesti sopivista ruoka-aineista.

Ravitsemus aktiivivaiheen eli akuutin aikana

Sairauden aktiivivaiheessa syöminen usein vähenee ja ruokahalukin voi olla heikko. Normaalisti käytössä olevat ruoat voivat pahentaa ripulia ja vatsakipua. Tällöin on tärkeää räätälöidä ruokavalio itselle sopivaksi: runsaskuituisten ja vaikeasti sulavien ruokien käyttöä on usein hyvä karsia. Toipumisen kannalta olisi kuitenkin hyvä syödä edelleen säännöllisesti ja monipuolisesti.

Colitis ulcerosa ei vaikuta ohutsuolen kykyyn imeyttää ravintoaineita, mutta ripuli ja paksusuolen tulehdus lisäävät nesteen ja suolojen tarvetta. Ravitsemusta tehostetaan tarpeen mukaan täydennysravintovalmisteilla tai letkuravitsemuksella. Jos on suolen puhkeamisen vaara, ravintoliuos voidaan antaa suonensisäisesti. Joskus colitis ulcerosassa paksusuolta joudutaan poistamaan ja potilaalle tehdään avanne tai J-pussisäiliö. Leikkaus vaikuttaa erityisesti neste- ja suolatasapainon ylläpitoon. Suoli sopeutuu vähitellen leikkaukseen; kaikki leikkauksen jälkeiset ruokavaliomuutokset eivät ole pysyviä.

Ripulin aikana on tärkeää juoda riittävästi ja sopivia juomia. Parhaiten nesteyttävät suoloja ja sokeria sisältävät, mutta kuitenkin laimeat juomat: esimerkiksi laimeat mehut, tee, kivennäisvesi, liha- ja kasvisliemi sekä mehukeitot.

Jos ongelman taustalla on ns. rasvaripuli, rasvan käyttöä vähennetään ja riittävästä energiansaannista huolehditaan lisäämällä muun ruoan määrää tai käyttämällä ravitsemusterapeutin ohjeiden mukaan täydennysravintovalmisteita.

Jos kiinteän ruoan syöminen tuntuu hankalalta, voidaan siirtyä nestemäiseen ruokavalioon tai apteekin täydennysravintojuomiin. Suoliston täyslepoa pyritään välttämään, koska suoleen tuleva ravinto tarjoaa tulehdusalueelle ravintoaineita toipumisen tueksi ja toisaalta ylläpitää suolinukan ja ruoansulatusentsyymien toimintaa. Aktiivivaiheen väistyttyä on hyvä kokeilla uudelleen niiden ruokien käyttöä, jotka aktiivivaiheessa jäivät pois.

Joissain tapauksissa ravitsemushoito suunnitellaan yksilöllisesti. Ravitsemusterapeutti auttaa ruokavalion suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa. Ravintolisiä käytetään silloin, jos niille on tarvetta. Esimerkiksi lääkkeistä sulfasalatsiini vähentää foolihapon imeytymistä ja pitkäaikainen kortisonihoito lisää osteoporoosiriskiä, minkä vuoksi lääkäri voi määrätä kalsium- ja D-vitamiinivalmisteen. Avanneleikkauksen jälkeen potilas tarvitsee ravitsemusterapeutin ohjauksen etenkin siinä tapauksessa, jos kyse on ohutsuoliavanteesta.

Joskus voi olla tarpeen noudattavaa suolitukoksia ehkäisevää ruokavaliota. Crohnin taudissa tukosvaara voi johtua esimerkiksi siitä, että tulehdusalueen parantuessa kyseiseen suolen osaan jää suolta ahtauttavaa arpikudosta (striktuura). Tukosvaara vähenee, kun ruoka pureskellaan huolellisesti ja ruokavaliossa vältetään esimerkiksi kokonaisia sitrushedelmiä, karkeita leseitä sekä jyviä ja siemeniä.

Jos paino laskee taudin aktiivisessa vaiheessa 5 % tai enemmän lähtöpainosta, riski aliravitsemukselle kasvaa. Laihtumiseen on hyvä reagoida ajoissa nauttimalla itselle maistuvia välipaloja ja lisäämällä ruoan energiapitoisuutta. Ruoan energiapitoisuus nousee vaihtamalla kevyttuotteet tavallisiin, lisäämällä ruokaan esimerkiksi kasviöljyä tai muuta rasvaa, tai käyttämällä runsaammin viljatuotteita ja perunaa. Kliinisten täydennysravintojuomien nauttiminen on helppo tapa lisätä sekä energian että proteiinin ja suojaravintoaineiden määrää ruokavaliossa.

FODMAP-ruokavalio ja gluteeniton ruokavalio

Ärtyvän suolen oireisiin voi kokeilla FODMAP-ruokavaliota, jossa rajoitetaan ns. FODMAP-hiilihydraattien päivittäistä saantia yksilöllisen sietokyvyn mukaan. FODMAP-hiilihydraateilla (fermentable oligo-, di-, mono- and polysaccharides) tarkoitetaan fermentoituvia hiilihydraatteja, joita on mm. palkokasveissa, sienissä ja tietyissä hedelmissä. Gluteenittomat viljatuotteet usein sopivat paremmin, koska myös vehnä, ruis ja ohra sisältävät FODMAP-hiilihydraatteja. Helpommin sulavia viljoja ovat kaura, speltti, hirssi ja riisi sekä viljojen tapaan käytettävät kvinoa, tattari ja amarantti. Gluteenittomuus itsessään ei ole tärkeää, ellei samalla satu sairastamaan keliakiaa. Toisaalta gluteenittomuudesta ei ole haittaakaan, jos ruokavalio on monipuolisesti koostettu.

Myös laktoosi ja makeutusaineina käytetyt sokerialkoholit ovat fermentoituvia hiilihydraatteja. Allergioista ja keliakiasta poiketen mitään ruoka-ainetta ei tarvitse välttää kokonaan. Riittää, kun FODMAP-kuorma ateriaa ja päivää kohden pysyy kohtuullisella tasolla. Muutenkin on hyvin yksilöllistä, mitkä ruokaaineet itse kullekin aiheuttavat oireita. Useimmissa erityisruokavalioissa on tarpeettoman tiukkoja rajoituksia, jolloin itse IBD:n hoito jää taka-alalle. Ruokavalion monipuolisuus on IBD:tä sairastavalle se kaikkein olennaisin tekijä. Jos FODMAP-kokeilu kiinnostaa, aiheeseen kannattaa ensin perehtyä lisää ja hakeutua FODMAP-ruokavalio-ohjausta tekevän ravitsemusterapeutin vastaanotolle.

Suolisto-oireita voi pyrkiä lieventämään ja ruoansulatusta edistämään

  • syömällä rauhallisesti ja pureskelemalla huolellisesti
  • jakamalla päivän ruokamäärän 4–6 aterialle
  • antamalla suoliston levähtää aterioiden välillä – älä napostele
  • juomalla päivän mittaan vähintään 1–1,5 litraa vettä
  • pukeutumalla riittävään väljiin vaatteisiin
  • liikkumalla päivittäin – se edistää myös ruokamassan etenemistä suolistossa
  • levolla ja stressinhallinnalla

Painonhallinta tulehduksellisissa suolistosairauksissa

Vakavin IBD:hen liittyvä ravitsemusongelma on vajaaravitsemus. Se koskettaa kaikkia sairastunei­ta ja altistaa taudin pahenemisjaksoille. Vajaaravitsemus voi näkyä, etenkin Crohnin taudissa, laihtumisena tai lapsilla kasvun hidastumisena, mutta se voi tarkoittaa myös yksittäisten ravintoaineiden puutetta. Myöskään ylipainoisuus ei poissulje vajaaravitsemusta.

IBD ei välttämättä johda painonlaskuun, ja ongelmana voi olla muun väestön tapaan painonnousu. Kortisonilääkitys altistaa erityisesti lihomiselle mm. lisäämällä makean mielitekoja. Jos laihduttamisel­le on tarvetta, sopiva ajoitus on taudin rauhallisessa vaiheessa. Taudin aktivoiduttua laihduttajankin on tärkeää syödä mitä pystyy ja jaksaa. Sairaana laihduttaminen kuihduttaa tarpeettomasti lihaksia ja hidastaa remissioon eli oireettomaan tilaan pääsyä.

Vitamiinit ja kivennäisaineet

IBD:ssä tiettyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden tarve saattaa kasvaa joko heikentyneen imeyty-misen tai lisääntyneen kulutuksen takia. Puutokset ovat useimmiten lieviä ja ne ovat yleisempiä Crohnin taudissa kuin colitis ulcerosassa. Vitamiineista puutetta on yleisimmin D-vitamiinista, folaatista, B12-vitamiinista, ja B6-vitamiinista. C-vitamiinin puutos on Suomessa harvinainen, mutta IBD:ssä saattaa esiintyä lievää puutosta vähän kasviksia, marjoja ja hedelmiä syövillä. Rasva-liukoisten A-, D-, E- ja K-vitamiinien imeytymistä voivat heikentää rasvojen imeytymishäiriö ja sappihappojen puute.

Kivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, magnesium, natrium, kloridi ja kalium sekä pienempinä määrinä tarvittavat hivenaineet, joihin kuuluvat mm. rauta, sinkki ja seleeni. Osa kivennäisaineista toimii elimistössä elektrolyytteinä, ja niiden menetys ripulissa koskee sekä colitis ulcerosaa että Crohnin tautia. Kivennäisaineiden puutosta voi ilmetä myös vähäisen saannin ja Crohnin taudissa yleisemmän heikentyneen imeytymisen seurauksena.

D-vitamiinia on vitaminoiduissa maitovalmisteissa, ravintorasvoissa ja kalassa, ja lisäksi sitä muo-dostuu kesällä iholla auringonvalon vaikutuksesta. Ellei nauti säännöllisesti runsaasti D-vitamiinilla täydennettyjä ruokia, kannattaa käyttää D3-muotoista vitamiinilisää. D-vitamiinilisän annostelu on aikuisille 7,5 µg lokakuun alusta maaliskuun loppuun yli 60-vuotiaille 20 µg vuoden ympäri pitkäaikaisessa kortisonihoidossa10–20 µg vuoden ympäri 2–18-vuotiaille lapsille 7,5 µg vuoden ympäri raskaana oleville ja imettäville 10 µg vuoden ympäri

Aikuisilla D-vitamiinin saanti yleensä yltää sopivalle tasolle, kun ruoasta ja ravintolisänä saadaan yhteensä 10 µg D-vitamiinia päivässä, ja kasvot ja käsivarret altistuvat kesäkuukausina auringolle normaalin ulkoilun tai hyötyliikunnan ajan. IBD:ssä korkeammista D-vitamiiniannoksista saattaa olla hyötyä. Turvallinen päivittäisen saannin yläraja on aikuisille 100 µg.
Folaatti on saanut nimensä latinan lehteä tarkoittavasta sanasta ”folium”. Folaattia onkin paljon etenkin tummanvihreissä lehtivihanneksissa ja muissa vihreissä kasviksissa sekä maksassa ja palkokasveissa. Ravintolisänä myytävää synteettistä folaattia kutsutaan foolihapoksi. Folaatin puutetta voivat aiheuttaa lääkkeistä sulfasalatsiini, joka heikentää folaatin imeytymistä, sekä metotreksaatti, joka estää folaatin toimintaa elimistössä. Foolihappo voi vähentää metotreksaatin haittavaikutuksia, joten sitä suositellaan ravintolisänä aikuisille 5 mg 1–3 päivää ennen tai jälkeen metotreksaatin annostelun ja lapsille 1 mg kymmentä painokiloa kohden metotreksaattiannosta seuraavana päivänä. Puutostilan taustalla voi olla myös ohutsuolen loppuosan tulehdus tai sen poisto.

B12-vitamiini imeytyy ohutsuolen loppuosasta mahalaukun erittämän ns. sisäisen tekijän avulla. Jos ohutsuolen loppuosa, ileum, on poistettu, B12-vitamiini annetaan imeytymishäiriön vuoksi 1–3 kuukauden välein pistoksena. Myös ohutsuolen loppuosan tulehdus tai ohutsuolen bakteerien liikakasvu voivat aiheuttaa B12-vitamiinin puutoksen. B12-vitamiinivarastot riittävät aikuisella muutamaksi vuodeksi, joten puutostila kehittyy hitaasti. Ravinnosta B12-vitamiinia saa eläinkunnan tuotteista, kuten maksasta, lihasta, kalasta, kananmunasta ja maitovalmisteista.

Kalsiumia on maitotuotteissa, kalassa, kaalikasveissa, soijasta valmistetussa tofussa sekä jonkin verran pähkinöissä ja siemenissä. Päivän kalsiumin tarpeen kattaa esimerkiksi puoli litraa maitoa ja pari viipaletta juustoa. Jos ei käytä maitotuotteita, voi niiden tilalla hyödyntää kalsiumilla täydennettyjä kaura-, soija- ja riisimaitoja. Tarvittaessa omaa kalsiuminsaantia voi täydentää ravintolisällä. Kortisonilääkitystä säännöllisesti käyttä-vä tarvitsee enemmän kalsiumia osteoporoosin ehkäisemiseksi.

Rautaa tarvitaan hemoglobiinin, verenkierrossa happea kuljettavan proteiinin, muodostukseen. Riittämätön saanti voi johtaa raudanpuuteanemiaan. Hyvin imeytyvää hemirautaa saa eläinkunnan tuotteista, kuten maksasta ja lihasta. Kasvisten, viljatuotteiden ja maidon sisältämä rauta imeytyy heikommin. Sen imeytymistä voi edistää nauttimalla samalla aterialla C-vitamiinipitoisia kasviksia ja hedelmiä, kuten paprikaa tai sitrushedelmiä. Kalsium puolestaan heikentää raudan imeytymistä, joten mahdollinen rautalisä on hyvä ottaa maidottomalla aterialla. Rautalisän tarve tulee kuitenkin arvioida yhdessä lääkärin kanssa.

Lasten ja nuorten ravitsemus

Lasten ravitsemusterapeutti Terttu Peltola piti Facebook-liveluennon IBD:tä sairastavien lasten ja nuorten ravitsemuksesta 13.2.2019. Taltioinnin voi katsoa alta:

Lisää ravitsemuksesta

Artikkeleita IBD:stä ja ravitsemuksesta IBD-lehdestä 3/2017 (PDF) >> IBD ja ravitsemus

Eurooppalainen suositus haavaisen koliitin (UC) ja Crohnin taudin ravitsemuksesta (englanniksi) >>

Erimenu on ammattilaisten ylläpitämä palvelu, joka tarjoaa luotettavaa ja ajantasaista tietoa eritysruokavaliota noudattaville. Erimenussa on asiantuntijoiden laatimia, erityisruokavalioihin soveltuvia reseptejä. https://www.erimenu.fi/