Sappihapporipuli

Sappihapporipulilla tarkoitetaan liian suuren sappihappomäärän aiheuttamaa ja ripuliin johtavaa ärsytystä paksusuolessa.

Sappihapot, joita elimistössämme on noin kolme grammaa, syntyvät maksassa, josta ne eritetään sappiteihin ja edelleen ohutsuoleen. Ohutsuolessa sappihapot sitoutuvat ravinnosta saatuihin rasvahappoihin ja kolesteroliin, mikä on välttämätöntä näiden imeytymiselle suolesta. Rasvahappojen ja kolesterolin imeydyttyä sappihapot jatkavat kulkuaan ohutsuolessa.

Osa sappihapoista imeytyy takaisin elimistöön pitkin ohutsuolta. Osa sappihapoista voi imeytyä vain ohutsuolen lopussa (100 cm), terminaalisessa ileumissa, olevan aktiivisen järjestelmän kautta. Imeytyneet sappihapot kulkevat maksaan ja edelleen uuteen kiertoon. Ulosteisiin menetetään vuorokaudessa vain noin 0.005 g sappihappoja/ihmisen painokilot.

Monet syyt voivat johtaa häiriintyneeseen sappihappojen takaisinimeytymiseen mm:

– ohutsuolen loppuosan 50–60 cm:n poisto.

– ohutsuolen loppuosan vaikea tulehdus, sädevaurio tai kertymäsairaus.

– ileosekaaliläpän poiston aiheuttama paksuolen bakteerien takaisinvirtaus ohutsuolen loppuosaan ja edelleen bakteerien aiheuttamat muutokset sappihappojen imeytymisessä.

On myös muita leikkauksia, lääkkeitä ja sairauksia, jotka vaikuttavat sappihappojen käsittelyyn ja kulkuun suolessa. Esimerkiksi sappirakon poisto aiheuttaa sappihappojen jatkuvan valumisen suoleen myös ruokailusta riippumatta ja sen kautta häiriön niiden käsittelyssä ja kierrossa.

Niin sanotussa idiopaattisessa (ei toisen sairauden aiheuttamassa) sappihapporipulissa on solutason muutoksia sappihappojen aktiivisessa takaisinottomekanismissa ohutsuolen lopussa. Noin 10–15 prosentilla ripulityyppistä ärtyneen paksusuolen oireyhtymää potevalla todetaan vähentynyt sappihappojen imeytyminen. Ajatellaan, että myös ohutsuolen nopea läpikulku voi aiheuttaa lisääntyneen sappihappojen pääsyn paksusuoleen.

Sappihapot aiheuttavat vetistä ripulia vaikuttamalla paksusuolen limakalvon toimintaan aiheuttaen veden ja suolojen eritystä ja voimistamalla suolen supistuksia ja nopeuttamalla paksusuolen läpikulkuaikaa.

Sappihapporipuli voidaan diagnosoida mittaamalla gammakameralla tietyn radioaktiivisesti merkityn suolan (tauriini) säilymistä kehossa tai usein myös tekemällä hoitokokeilu sappihappoja sitovalla lääkkeellä.

Sappihapporipulia hoidetaan sappihappoja sitovalla lääkkeellä. Tällä hetkellä käytännössä hoito toteutetaan kolestyramiinilla, Questran ®. Se on varsin hyvin siedetty valmiste, jonka suurin ongelma on lääkkeenoton ajoitus mahdollisen muun lääkityksen suhteen.

Last modified 20.11.2017