kesäinen koivumetsä

Mikroskooppiset koliitit

Mikroskooppinen koliitti voidaan jakaa kahteen alatyyppiin: kollageenikoliittiin sekä lymfosyyttiseen koliittiin. Tauti todetaan yleensä 50–60-vuotiailla, mutta sitä esiintyy nuoremmillakin. Mikroskooppinen koliitti on naisilla hieman yleisempää kuin miehillä. Taudin syytä ei tunneta.

Oireet ja diagnoosi

Mikroskooppisen koliitin oireisiin kuuluvat krooninen vesiripuli, jossa ei näy verta, sekä koliikkimaiset vatsakivut. Suoli näyttää tähystyksessä normaalilta, ja näin voidaan sulkea pois muita diagnooseja, kuten tulehdukselliset suolistosairaudet. Tulehdus voidaan kuitenkin nähdä mikroskoopilla, josta taudin nimikin johtuu, ja mikroskooppinen koliitti todetaankin tähystyksen yhteydessä otettujen koe­palojen histologisista tutkimuksista. Tulehdusta esiintyy suolessa yleensä läiskittäin, joten useiden koepalojen otto on tarpeen.
Lymfosyyttisessä koliitissa suolen limakalvossa nähdään runsaasti lymfosyyttivalkosoluja. Kollageenikoliitissa nähdään limakalvossa tulehdussoluja ja paksuuntunut sidekudos- eli kollageenikerros. Verikokeet ovat yleensä normaalit. Usein mikroskooppista koliittia sairastavalla on todettu myös jokin autoimmuuni­tauti, kuten nivelreuma, psoriasis, Sjögrenin syndrooma, keliakia tai diabetes.

Hoito

Molempien alatyyppien mikroskooppisen koliitin hoito on periaatteessa sama, ja riippuu oireista. Tietyt ruoka-aineet, kuten kahvi, alkoholi ja maitovalmisteet voivat pahentaa ripulia, joten niitä kannattaa karsia ruokavaliosta. Myös tulehduskipulääkkeiden tai protonipumpun salpaajien käyttöä on hyvä vähentää. Lääkehoitona mikroskooppisen koliitin ripuliin voidaan käyttää loperamidia (Imodium®) tai kolestyramiinia (Questran®). Myös tulehduksellisten suolistosairauksien hoitoon käytettäviä 5-ASA-valmisteita sekä budesonidia ja prednisolonia voidaan antaa. Harvoissa vakavissa tapauksissa voidaan harkita immunosupressiivista lääkitystä, kuten atsatiopriinia.
Mikroskooppinen koliitti saattaa rauhoittua itsestäänkin. Se on hyvänlaatuinen, siihen ei liity lisääntynyttä paksusuolensyövän riskiä, eikä jatkuva lääkehoito yleensä ole tarpeen.

Vertaistukea verkossa! Lue lisää >>