Lääkehoito

Crohnin tautia hoidetaan ensisijaisesti lääkityksellä. Lääkehoidon tarkoituksena on estää taudin aktiivivaiheen puhkeaminen tai sen rauhoittaminen. Crohnin taudin hoito tehostetaan nopeasti ensioireiden ilmaannuttua. Itseohjautuvassa hoidossa lääkitystä lisätään lääkärin kanssa sovitun ohjeen mukaan ja tarvittaessa ollaan yhteydessä hoitopaikkaan. Ylläpitohoitoa ei saa lopettaa omin päin ja kortisonihoitoa ei saa lopettaa äkillisesti.

Crohnin taudin lääkehoidossa käytettäviä lääkevalmisteita ovat kortikosteroidit eli kortisonit, immunosupressiiviset lääkkeet eli solunsalpaajat ja biologiset lääkkeet.

Lääkkeen annostus vaihtelee taudinkuvasta riippuen. Kun lääkäri määrittelee sopivan annostuksen, hän voi kirjoittaa reseptiin myös ohjeen suuremmasta lääkeannoksesta, jotta sairastunut voi itse lisätä lääkitystään oireiden pahentuessa. Mikäli tauti pahenee, eikä sovitusta korkeammasta lääkeannoksesta ole apua, on otettava yhteys hoitavaan lääkäriin. Lääkehoitoa jatketaan oireettomankin vaiheen aikana, sillä hoito vähentää uusien aktiivivaiheiden syntyä sekä syöpäriskiä. Pitkäaikainen estolääkitys on myös tarpeen taudin aktivoitumisen estämiseksi.

SASP mudostuu sulfapyridiinistä (sulfasalatsiini) ja mesalatsiinista. Vaikuttava aine on mesalatsiini, jonka sulfapyridiini kuljettaa ohutsuolen läpi paksusuoleen. Mesalatsiini vapautuu pääasiassa paksusuolessa. SASP:ia käytetään IBD:n akuuttivaiheessa ja estohoidossa. Hoitoannoksena on 2–6 g vuorokaudessa. Sulfasalatsiinissä on sulfaa, joka saattaa aiheuttaa allergiaoireita.

  • Salazopyrin ®

Kortisoneja käytetään usein sairauden aktivoitumisvaiheessa. Kortisonien avulla rauhoitetaan tulehdusta, mutta niillä on myös vastustuskykyä heikentävä vaikutus. Kortisonia voidaan annostella tabletteina sekä peräsuolen paikallishoitoon käytettävänä rektaalivaahtona. Sairaalahoidossa kortisonia voidaan annostella myös injektiona tai infuusiona. Pitkäaikaisesti käytettynä kortisoneista ei ole hyötyä, eikä niiden pitkäaikainen käyttäminen ole suositeltavaa haittavaikutusten vuoksi.

Haittavaikutukset riippuvat lääkeannostuksesta ja kortisonihoidon kestosta. Kortikosteroideille tyypillisiä haittavaikutuksia ovat muun muassa painonnousu, kuukasvoisuus, ruokahalun lisääntyminen ja akne. Kortisonihoito voi myös aiheuttaa verenpaineen nousua, kuukautiskierron epäsäännöllisyyttä, lihasheikkoutta, psyykkisiä oireita tai diabeteksen puhkeamisen. Pitkäaikaisessa tai usein toistuvassa käytössä se aiheuttaa osteoporoosia, kaihia sekä ihon ohenemista ja haurastumista. Osteoporoosiriskin takia on huolehdittava riittävästä kalsiumin ja D-vitamiinin saannista. Kalsiumia saa esimerkiksi maitotaloustuotteista ja D-vitamiinia muun muassa auringonvalosta ja kalasta. Kortisonihoidon aikana kannattaa lisätä kalsiumin ja D-vitamiinin saantia.

  • Prednison®, Lodotra®, Prednisolon®, Entocort®, Budenofalk®, Colifoam®, Solomet®, Solu-Medrol®, Medrol®

Immunosuppressiivinen lääkitys on aiheellinen silloin, kun kortisonia tarvitaan jatkuvasti yli 10 mg vuorokaudessa, sekä silloin, kun tila ei parane kortisonilääkityksellä, tai jos tarvitaan useammin kuin kaksi kertaa vuodessa toistuvia kortisonikuureja. Immunosupressiivisesta lääkityksestä on hyötyä estohoidossa sekä kortisonihoitoa vähennettäessä pitkäaikaishoidossa. Solunsalpaajien vaikutus alkaa hitaasti 3-6 kuukauden aikana. Jos hoitovaste saavutetaan, tulee lääkitystä jatkaa 3–5 vuoden ajan. Sivuvakutusten takia on tärkeää seurata verenkuvaa, maksa-arvoja ja trombosyyttitasoa. Veriarvoja tulisi seurata aluksi parin viikon välein kahden kuukauden ajan, sen jälkeen kolmen kuukauden välein sekä aina annosta muutettaessa.

  • Imurel®, Sandimmun ®, Trexan®, Merkaptopurin®, Ebetrex®, Methotrexate ®

Biologisia lääkkeitä voidaan käyttää IBD:n hoidossa. Ne vaikuttavat tulehduksen välittäjäaineisiin tai estävät tulehdusta aiheuttavien ja ylläpitävien valkosolujen toimintaa. Biologiset lääkkeet parantavat tulehdusta, normalisoivat veren tulehdusarvoja ja lievittävät oireita. Osa biologisista lääkkeistä annetaan infuusiona sairaalassa, osa pistetään itse kotona. Biologista hoitoa voidaan käyttää, jos muu lääkehoito ei ole tuottanut tulosta. Hyvä hoitovaste saavutetaan 20–60%:lla potilaista. Biologisten lääkkeiden ongelmana on oireiden palaaminen hoidon lopettamisen jälkeen sekä valmisteiden korkea hinta. Mikäli lääkettä käytetään pitkäaikaisesti, sen teho saattaa pienentyä.

Haittavaikutuksia ovat etenkin infuusioreaktiot ja lisääntynyt infektioherkkyys. Biologisia lääkkeitä voidaan vaikeissa taudeissa käyttää raskauden aikana. Ne pyritään lopettamaan kuitenkin 20:llä raskausviikolla. Vaikean Crohnin taudin hoidossa niitä voidaan käyttää harkinnan mukaan koko raskauden ajan.

Biosimilaarit ovat aiemmin käyttöön hyväksyttyjen biologisten lääkkeiden tarkkoja kopioita ja vastaavat niitä laadun, turvallisuuden ja tehon suhteen.

  • Humira®, Amgevita®, Idacio®, Hulio®, Hyrimox®, Remicade®, Remsima®, Inflectra®, Zessly®, Entyvio®, Stelara ®

Muun lääkityksen lisänä voidaan käyttää antibiootteja, mutta niitä ei käytetä rutiininomaisesti. Ensisijaisena hoitona niitä käytetään vain kun hoidetaan fisteleitä ja paiseita.

Tavalliset, ilman reseptiäkin saatavat tulehduskipulääkkeet, kuten ibu- tai ketoprofeiini voivat pahentaa Crohnin tautia ja lisätä verenvuototaipumusta. Parasetamoli on tässä mielessä turvallinen, ilman reseptiä myytävä kipu- ja kuumelääke.

Lasten Crohnin taudin hoidossa käytetään samoja lääkkeitä kuin aikuisillakin, mutta hoidossa on tiettyjä huomioon otettavia erityispiirteitä, kuten lääkehoitojen vaikutus kasvuun. Taudin vaikeassa vaiheessa vaaditaan tehostettua ravitsemushoitoa. Lapsilla kliinisillä lisäravinteilla toteutetun ravitsemushoidon on todettu olevan yhtä tehokasta kuin kortikosteroidihoidon.

Lääkehoidon kustannusten erityiskorvaus

Crohnin taudin vaikeusaste ja laajuus määräävät, mitä lääkitystä käytetään. Useimmat IBD:n hoitoon käytettävät lääkkeet kuuluvat alempaan erityiskorvausluokkaan, eli niistä saatava Kela-korvaus on 65 %. Erityiskorvaukseen oikeuttavan merkinnän Kela-korttiin saa lääkärintodistuksella.

Sosiaali- ja terveysministeriön antaman lausunnon mukaan perusterveydenhuollon piirissä laadittu lääkärintodistus- tai lausunto on maksuton silloin, kun asiakas hakee lääkehoidolle erityiskorvattavuutta. Terveyskeskukset eivät saa periä maksua näistä todistuksista, koska kyseessä on hoitoon liittyvä todistus.
Valtioneuvos on lääketieteellisin perustein säätänyt asetuksessa vaikeat ja pitkäaikaiset sairaudet, joiden lääkehoidon kustannuksista voidaan maksaa erityiskorvaus. Lääkehoidon kustannuksia korvataan joko alemman erityiskorvattavuuden mukaan 65 % tai ylemmän erityiskorvattavuuden mukaan 100 %. Katso lisää KELAn sivuilta >>

Lue lisää!

<< TutkimuksetBiologiset lääkkeet ja biosimilaarit >>