Leikkaushoito

Leikkaukseen voidaan päätyä tilanteessa, jossa lääkehoito ei tuo toivottua tulosta. Leikkauksessa tehdään koko paksusuolen ja peräsuolen poisto yleensä peräaukon säilyttävällä ohutsuolesta rakennetulla suolisäiliöllä (ns. J-pussi, IPAA-leikkaus) tai ohutsuoliavanteella. Muita leikkausaiheita ovat fulminantti koliitti (äkillinen, vaikea tulehdus), suolen laajentuma (toksinen megakoolon) tai puhkeaminen, voimakas verenvuoto sekä solumuutokset.

Colitis ulserosa sairastavista 5–10 % leikataan 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Kokonaisuudessaan 30 % diagnoosin saaneista joutuu leikkaushoitoon.

Mikäli potilas leikataan päivystystapauksena, ei aikaa valmistautumiseen juuri jää. Leikkaus onkin parempi tehdä suunnitellusti. Leikkauksesta toipumista edistää hyvä yleiskunto ja ravitsemustila. Tupakoinnin lopettamista pari viikkoa ennen leikkausta suositellaan, ja alkoholia tulisi käyttää vain kohtuullisesti.

Kun leikkaus tehdään suunnitellusti, voidaan tehdä paksu- ja peräsuolen poisto (proktokolektomia) ja peräaukon säästävä J-pussi, eli kaikki tapahtuu yhdessä leikkauksessa. Väliaikaisen suojaavan ohutsuoliavanteen tarve harkitaan yleensä potilaskohtaisesti.

Päivystysleikkaukseen päädyttäessä tehdään yleensä paksusuolen poisto peräsuoli jättäen ja väliaikainen ohutsuoliavanne. J-pussi voidaan usein näissäkin tapauksissa rakentaa yhdessä tai kahdessa uusintaleikkauksessa.

J-pussi, toiselta nimeltään IPAA (Ileal Pouch Anal Anastomosis) on ohutsuolesta rakennettu säiliö. Paksusuoli irrotetaan ja katkaistaan peräsuolesta sulkijalihasten yläpuolelta. Ohutsuolesta ommellaan pussi taittamalla suolta kaksinkerroin noin 15–20 cm ja avaamalla väliin jäänyt seinämä. Tämä säiliö vedetään niin, että siihen tehty reikä saadaan kiinnitettyä anaalikanavan loppuosaan.

Kaikille colitis ulcerosaa sairastaville ei J-pussileikkausta voida tehdä. Jos potilas on kovin huonokuntoinen, iäkäs tai huomattavan ylipainoinen, täytyy harkita muita vaihtoehtoja. Jos sulkijalihakset eivät syystä tai toisesta toimi, tai suolen loppuosa on liian huonossa kunnossa, ei pussia kannata tehdä. Vain hyvin harvoin J-pussileikkaus joudutaan purkamaan ja tilalle rakentamaan pysyvä avanne.

Colitis ulcerosa -potilaista leikkauksen jälkeisiä komplikaatioita kokee noin puolet. Näistä kuitenkin valtaosa menee ohi. Välittömiä ongelmia ovat verenvuodot, suolisauman pettäminen tai tulehdukset. Leikkauksen jälkeen kortisonin annostusta vähennetään asteittain, mikäli se on ollut käytössä. Tavallisesti J-pussi toimii hyvin ja koska koko tulehtunut paksusuoli on poistettu, ei mitään lääkitystäkään enää tarvita.

Tavallisin leikkauksen jälkeinen komplikaatio on pussiitti, eli ohutsuolesta tehdyn säiliön tulehtuminen. Kymmenen vuoden kuluessa vajaa puolet leikatuista on kokenut vähintään yhden pussiitin. Sen oireina ovat ripuli, veri ja lämmönnousu. Sitä hoidetaan pääasiassa antibiooteilla.

Kaikilla J-pussileikatuilla tulee ohutsuolen loppuosaan bakteeriylikasvua, joka vaikuttaa rasvojen ja B12-vitamiinin imeytymiseen. Varsinainen B12-vitamiinin puutos on kuitenkin harvinainen. Suolan ja nesteen tarve sen sijaan lisääntyy. Pitää siis huolehtia riittävästä juomisesta ja suolan käyttöäkin voi lisätä.

J-pussi ei näy mitenkään päällepäin. Ulostuskertoja on yleensä 4–9 vuorokaudessa ja tilanne paranee ajan kuluessa. Pidätyskyky säilyy J-pussileikatuilla normaalina noin 80 %:lla. Osalla esiintyy tuhrimista, joka sekin vaivaa eniten yöaikaan. Ulosteen pidätyskyvyn vahvistamiseksi on olemassa jumppaohjeita. Pienelle osalle tulee myös ulostamispakkoa, ja joillakin on tarve käyttää suojasiteitä.

Leikkauksen jälkeen uloste on ensi alkuun lähes nestemäistä. Ajan mittaan J-pussi alkaa imeä nesteitä paremmin ja uloste kiinteytyy jonkin verran. Ulostetta voi yrittää kiinteyttää ruokavaliolla. Myös ripulilääkkeitä voi käyttää, mutta annostelu on syytä aloittaa vähitellen.

Joillekin tulee peräaukon seutuun arpikudoksen liikakasvua, joka vaikeuttaa suolisäiliön tyhjenemistä tai toisaalta aiheuttaa pidätysvaikeutta. Arpikudosta voidaan poistaa leikkaamalla tai tähystyksessä venyttämällä.

Paksusuolen poiston jälkeen colitis ulcerosan aktiviteetista riippuvat liitännäissairauksien oireet useimmiten häviävät tai lievenevät huomattavasti. Sen sijaan siitä ei ole näyttöä, että jo ilmaantunut sklerosoiva kolangiitti paranisi tai että selkärankareuma korjaantuisi. Myös niveloireet useimmiten rauhoittuvat ja kortisonin käytöstä aiheutunut alentunut luuntiheys korjaantuu jonkin verran.

Monet lykkäävät leikkaukseen menoa, koska leikkaus ja mahdollinen avanne pelottavat. Myöhemmin useimmat toteavat, että olisi pitänyt vain mennä rohkeasti jo paljon aikaisemmin. Lähes poikkeuksetta potilaat kokevat elämänlaatunsa parantuneen huomattavasti leikkauksen jälkeen.

Last modified 11.8.2015