Giella lea dehálaš – maid čoalledávddaid divššus
Sámi álbmotbeaivvi ávvudit 6.2. Sápmelaččat leat Eurohpá uniovnna áidna eamiálbmot.
Teaksta: Tuuli Miettunen
Suomas hupmet golmma sámegiela: davvisámegiela, anárašgiela ja nuortalašgiela. Sámi giellalága mielde sápmelaččain, geat hupmet sámegiela eatnigiellan, lea sámeguovllus vuoigatvuohta geavahit sámegielaid sosiála- ja dearvvašvuohtabálvalusain. Vuoigatvuohta geavahit iežas giela guoská sámeguovllu gielddaid, Lappi guovddášbuohcceviesu ja Oulu universitehtalaš guovddášbuohcceviesu. Gielalaš vuoigatvuođat gusket maid daid sápmelaččaid, geainna leat čoalledávddat.
Suomas orru sápmelaččat leat máhttet dávjá maid suomagiela. Vuoigatvuohta geavahit sámegielat bálvalusaid seailu vaikko olmmoš máhtášii sámegiela. Vaikko árgabeaigiellan livččiige suomagiella, eatnigillii sáhttá leat álkit ipmirdit mohkkás áššiid ja muitalit dovdduid birra. Sáhka lea maid pasieantta dorvvolašvuođas: ipmirdahan pasienta sihkarit riekta ovdamearkka dihte rávvagiid dálkkasiid váldimis.
Dearvvašvuohtabálvalusain leat unnán sámegielat bargit, ja danin gielalaš vuoigatvuođat ollašuvvojit dávjá dulkomiin. Go pasienta ohcá divššu čoalledávdii, oaivvis sáhttet leat mánggalágan jurdagat iige dulkka gáibideapmi leat vealttátkeahttá vuosttámužžan mielas. Dalle dikšui oassálasti bargiid aktiivalašvuođas lea stuorra mearkkašupmi: jerretgo sii pasieanttas, man giela son háliida geavahit? Go sámi giellasearvvuš Suomas lea nu unni, sáhttá geavat nu, ahte dulka leage fuolki dahje eará oahpes olmmoš. Pasienta sáhttá smiehttat ovdalgihtii, ahte gii dulka livččii ja mo son livččii báikki alde dutkamušaid áigge.
Gielalaš vuoigatvuođaid lassin sápmelaš pasieantta čoalledávdda dikšobálgás lea dárbu váldit vuhtii maid sámekultuvrra. Čoalledávddat sáhttet váikkuhit eallimii máŋggaláhkái, ja dávjá divššariiguin háleštit das, mo eallin rievdá guhkesáigásaš buohccuvuođa dihte. Dakkár ságastallamiidda laktasa dávjá jurdda das, ahte pasienta ealášii suoma kultuvrras. Sámi pasieantta kulturduogáš sáhttá goit vaikkuhit ovdamearkka dihte su borramušaide dahje bargoeallimii. Mo árbevirolaš sámi borramušat heivejit olbmui, geas lea čoalledávda? Naba mo dálkasat seilot boazodoalli mielde duottaris? Mo buohcanluopmu váikkuha eallimii, go bargu ja dienas leat gitta luonddu áigedávvaliin?
Kielellä on väliä – myös suolistosairauksien hoidossa
Saamelaisten kansallispäivää juhlitaan 6.2. Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa.
Teksti: Tuuli Miettunen
Suomessa puhutaan kolmea saamen kieltä, pohjoissaamea, inarinsaamea ja koltansaamea. Saamen kielilain mukaan saamea äidinkielenään puhuvilla on saamelaisalueella oikeus käyttää saamen kieliä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Oikeus käyttää omaa kieltään koskee saamelaisalueen kuntia, Lapin keskussairaalaa ja Oulun yliopistollista keskussairaalaa. Kielelliset oikeudet koskevat myös suolistosairauksia sairastavia saamelaisia.
Suomessa asuvat saamelaiset osaavat usein myös suomea. Oikeus asioida saameksi säilyy suomen kielen taidosta huolimatta. Vaikka arkisten asioiden hoito sujuisi suomeksi, omalla äidinkielellä voi olla helpompi ymmärtää monimutkaisia asioita, tai kertoa omista tuntemuksistaan. Kyse on myös potilasturvallisuudesta: ymmärtäähän potilas varmasti oikein esimerkiksi lääkityksen annostelun.
Saamenkielistä terveydenhoidon henkilökuntaa on vähän, ja siksi kielellisiä oikeuksia toteutetaan usein tulkkauksen kautta. Jos potilas hakeutuu hoitoon suolistosairauden takia, päässä voi olla monenlaisia ajatuksia eikä tulkin vaatiminen ole ensimmäisenä mielessä. Tällöin hoitohenkilökunnan aktiivisuudella on suuri merkitys: kysytäänkö potilaalta, että millä kielellä hän haluaa asioida? Koska saamen kieliyhteisö on Suomessa pieni, voi käydä niin, että tulkki onkin tuttu tai sukulainen. Suolistosairautta sairastavaa potilasta voi mietityttää etukäteen, että kuka tulkkina toimisi, ja miten tulkki on paikalla tutkimusten aikana.
Kielellisten oikeuksien lisäksi saamelaisen suolistosairautta sairastavan potilaan hoitopolussa on syytä huomioida myös saamelainen kulttuuri. Suolistosairaudet voivat vaikuttaa elämään monella tavalla ja usein hoitohenkilökunta keskustelee potilaan kanssa siitä, miten elämä muuttuu pitkäaikaissairauden myötä. Näihin keskusteluihin liittyy usein olettamus siitä, että potilas elää suomalaista arkea. Saamelaisen potilaan kulttuuritausta voi kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi hänen ruokavalioonsa tai urasuunnitelmiinsa. Miten saamelaiset perinneruuat sopivat suolistosairaalle? Miten lääkkeet säilyvät poronhoitajan mukana pakkasessa? Miten sairasloma vaikuttaa elämään, kun työ ja toimeentulo ovat kiinni luonnon aikatauluista?